Usein sanotaan, että pienyrittäjällä ei ole varaa valita asiakkaitaan. Itse olen tullut siihen tulokseen, että minulla ei ole pienyrittäjänä varaa olla valitsematta. Saan tuloni pääasiassa hevosalalta, siis silloin kun saan, eli silloin, kun asiakas maksaa laskunsa. Valitettavasti alamme yksi merkittävä ongelma on juuri se, että hevosihmisissä on paljon huonoja maksajia. Minä haluan valita ne maksavat asiakkaat.
Paras ja juurevin oppi tulee kantapään kautta. Minä alan olla niin oppinut, että silmissäni alkaa välkkyä teksti ”varma luottotappio” joidenkin tapausten kohdalla. Jotta kaikkien ei tarvitsisi kokeilla näitä kantapään kautta, tässä muutama merkki varmasta luottotappiosta:
1. Ihminen antaa heti asiakkaaksi hakeutuessaan ymmärtää, että rahaa on. Luetellaan omaisuutta ja auton merkkejä ja Kaukoidän lomakohteita. Kuultu on myös suora ilmaisu ”tilillä on kyllä rahaa”.
Varma luottotappio. Ihan vaikka siksi, että ihminen joka oikeasti on ökyrikas, on niin tottunut olemaan ökyrikas, ettei tee asiasta minkäänlaista numeroa. Hän vain maksaa vähin äänin laskunsa. Nämä varallisuutensa mainostajat elävät yleensä jossain omassa harhassaan, jossa heillä on rahaa.
Voi myös toki olla, että tilillä on rahaa, jos näin kerta sanotaan. Sitä on todennäköisesti siellä sen takia, ettei siltä tililtä koskaan makseta laskuja. ”Tilillä on kyllä rahaa” ei lohduta, jos se raha ei suostu tulemaan sieltä yrittäjän tilille useista huomautuksista huolimatta.
2. ”Osamaksumahdollisuus oltava.” Näitä näkee hevosen ostoilmoituksissa. Jostain syystä moni meistä luulee, että hevosen omistaminen on jonkinlainen kollektiivinen oikeus. Että ihmisellä on oikeus omaan hevoseen tai vähintään poniin, vaikka hänellä ei olisi varaa ostaa, saati elättää sitä.
Ponin ostamiseen saa lainaa saa pankista ja sinne voi maksaa sitä sitten osissa. Ja jos henkilö ei saa lainaa pankista, niin siihenkin on varmaan syynsä. Yhdenkään pienyrittäjän tai yksityishenkilön ei tarvitse lähteä luotottamaan ventovierasta ponin ostajaa.
3. Autovero maksamatta. Tämä on köyhän miehen tapa tarkistaa ”luottotiedot”, jos ei halua maksaa kuukausittain palvelusta, jossa niitä pääsee katsomaan. Kurkkaa potentiaalisen asiakkaan auton rekisterinumero ja lähetä se tekstiviestillä johonkin niistä lukuisista palveluista, jotka lähettävät vastausviestinä auton tiedot. Jos autovero on ollut puoli vuotta maksamatta eikä auto ole leimassa, niin mikä on todennäköisyys, että tämä ihminen hoitaa laskunsa sinulle ajallaan?
4. Toinen lasku maksamatta. Hevosalan klassikko. Kaikki, joilla ei ole aikomustakaan maksaa hevosensa hoitolaskuja tallinpitäjälle, maksavat ensimmäisen laskun. Ihan kuin näyttääkseen, että teit ihan oikean päätöksen, kun otit minut asiakkaaksi. Mutta se toinen lasku…
Tästä päästäänkin suoraan seuraavaan listaan. Miksi en ole maksanut laskuani – tekosyiden TOP10:
1. En ole saanut laskua. Klassikko. Yleensä ei ole saanut karhulaskuakaan. (Itse ajattelen, että jos käyttäisin jotain kuukausittain laskutettavaa palvelua enkä saisi puoleen vuoteen laskuja, niin saattaisin alkaa kysellä niiden perään.)
2. Lasku on kadonnut/ koira söi/ lapsi kaatoi iltavellin sen päälle. Lista asioista, mitä paperilaskulle voi tapahtua, on loputon. Sähköinen lasku yleensä vain ”katoaa” tai kone ei suostu avaamaan sitä. (Laskun voi aina lähettää uudelleen. Ole hyvä ja pyydä.)
3. Verkkopankkitunnukset hukassa. (Taasko?)
4. Verkkopankkitunnukset lukossa. (Ne saa auki viimeistää seuraavana arkipäivänä. Maksusi on kolme kuukautta myöhässä.)
5. Luulin että vaimo/ mies/ tytär/ isä on jo maksanut laskun. (Voi kun minäkin voisin edes luulla, että joku muu maksaa minun laskuni.)
6. Luulin itse jo maksaneeni laskun. (Minä luulin joskus että mangomeloni on yksi ja sama hedelmä, vaikka se on jäätelömaku.)
7. Olen ollut lomalla enkä ole siksi maksanut laskuja. (Kolme kuukautta? Vau!)
8. Tilitoimistoni on ollut lomalla, eikä ole siksi maksanut laskuja. (Vaihda tilitoimistoa.)
9. Olen kyllä maksanut laskun, mutta raha ei ole jostain syystä lähtenyt tililtäni. (Vaihda pankkia.)
10. Olin tuomassa rahaa sinulle käteisenä viime lauantaina, mutta sitten muistin, että on kummityttöni rippijuhlat. (Juhlat ilmeisesti jatkuvat jo toista viikkoa.)
Mikä tahansa näistä voi käydä joskus kenelle tahansa. Mutta se, että yksi henkilö kerää kaikki pisteet tästä kymmenen kohdan listasta, on minulle liikaa. Kaikki tämä totuuden kiertäminen vie kohtuuttomasti aikaa ja on raskasta olla kohteliaasti uskovinaan kun toinen valehtelee. Eikä asiakkaalle kuitenkaan saisi sanoa, että se valehtelee, koska asiakas on aina oikeassa.
Todellinen syyhän on aina joko se, että lasku on vain unohtunut maksaa tai se, että rahaa ei ole. Molemmat voi sanoa ääneen ja sitten voidaan neuvotella, että miten asian kanssa edetään. Minä ja varmaan jokainen muukin pienyrittäjä tietää kyllä, että joskus on itse kultakin rahat loppu. Ei se maailma eikä asiakassuhde siihen kaadu. Se kaatuu jatkuvaan epärehellisyyteen tai siihen, ettei asiakkaalla ole edes tahtotilaa hoitaa laskujaan.
Minulla on tällä hetkellä asiakkaina ihania, vastuuntuntoisia ihmisiä. Kaikkien menneiden oppivuosien jälkeen olen todella kiitollinen siitä, etteivät koirat enää nykyään syö lähettämiäni laskuja.
Vieraskynä Veera Ahlgren
12 vuotta äitinä, 15 vuotta yrittäjänä ja 30 vuotta heppatyttönä. Ajatuksia matkan varrelta.
– Veera Ahlgrén
